sunnuntai, 7. heinäkuu 2013

Loputon naurutykitys

Jeejee, ehdinkin laittaa seuraavan arvostelun! :D Tänään kohteena ois toinen trilogian vika osa, Loputtomasti.

 

loputtomasti-normal.jpg

 

Olen jotenkin täysin pihkassa Kiersten Whiten kirjoitustyyliin. Miten joku osaakin kirjoitta niin nerokkaasti ja hauskasti? Kolmas kirja päättää sarjan ehkä jopa koko sarjan hulvattovimpana kirjana - Rethiä ja Jackia on luvassa paljon.

    Huumoria tykitetään oikein kunnolla, Evie on ihanan eviemäinen ja… no, pidän vikasta osasta, paljon. 

    Ääh, kuulostan ihan tyypiltä joka vain ihkuttaa jokaista kirjaa jonka lukee (okei, saatan ollakkin) mutta nämä kaksi - Perillä ja Loputtomasti - ovat olleet tähän asti lemppareitani trilogian kolmansista osista - molemmat ovat omalla tavallaan hyviä. Loputtomastista tulee tosiaan mieleen ainoastaan adjektiivi: hauska. 

    Lend ja Evie ovat parina harvinaisen söpöjä. Tiedätkö, vitsailevat hirveästi ja ovat in lööv.

    Näkökulma on Evien, ja se tulee sivuhuomautuksissa (”voi piip” ”jee, Ella!”) hauskasti esille. Tämä on melkein lempiasioitani Paranormaali -trilogiassa: hauskat pikku sivuhuomautukset jotka korostavat päähenkilön luonnetta.

    Lopulta odottaa ehkä vielä jotain eeppisempää, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

    Jos avaat kirjan illalla, kannattaa valmistautua lukemaan sitä yöllä: itse aloitin aamulla enkä saanut sitä laskettua käsistäni!

sunnuntai, 30. kesäkuu 2013

Perillä määränpäästä

Noniin, eka postaus! Jännittäääää :D

   Dodih, eli tää on Ally Condien Perillä, kirjasarjasta Tarkoitettu joka teki vasta tokassa osassa muhun lähtemättömän vaikutuksen :P Hassua, koska yleensähän ekat osat on niitä parhaita! :D Mut niinpä mä sitten odotin paljon tältä vikalta osalta, eikä jättäny kylmäksi ja aivan yhtä kaunistahan luettavaahan tää oli ku ne edellisetki, mutta loppu jäi vähän auki. Eniveissiin, siitä vaan lukemaan varsinainen arvostelu! (;

 

 

Perill%C3%A4-normal.jpg

 

 

Perillä on kirja, jonka teksti on hyvin kaunista. Kärsimättömille en tosin suosittelisi, koska kirjan kanssa pitää rauhoittua, että siitä saisi enemmän irti. Vaikka itse lauseissa ei edes olisi mitään runollista, jotkut niistä soljuvat kauniisti, kuin runot. 

    Kirjan päähenkilöiltä kadehdin yhtä asiaa: heillä on varsinkin lopussa selkeä päämäärä. Hahmot ajattelevat ja tuntevat vahvasti, ja he ovat valinneet asiat, joihin haluavat uskoa. Hahmot ovat muuten siitä onnistuneita, että heidän persoonallisuutensa on rivien väleissä, niinkuin kaikki kirjassa tuntuu olevan. Huolella luettuna kirja herättää paljon tunteita ja ajatuksia, mutta kirjaa lukiessa pitää ajatella ja havannoida itse.

    Romantiikannälkäisille sen verran, ettei söpöilyä ole pahemmin luvassa, sillä Cassia ja Ky tulevat olemaan suurimman osan kirjasta eri paikoissa. Mutta! Olen itsekin aivan hulluna romantiikkaan, ja tosi sujuvastihan tuo kirja silti meni, sillä juoni ja sen seuraaminen sekä teksti itse koukuttavat - ja pahasti.

    Ally Condie saa ladattua sanoihin, olivat ne sitten kuinka yksinkertaisia hyvänsä, hirvittävästi voimaa. 

    Cassia on ihana hahmo, itselle melkeinpä esikuva, sillä hän jaksaa toivoa ja nähdä maailmassa kauneutta vielä kaiken kokemansa jälkeen.

    Kokonaisuudessaan Perillä on ainutlaatuinen ja kaunis. Se näyttää, että taiteella - oli se millaista tahansa - on merkitystä.